Hyvää kuvajournalismia syntyy sekoituksesta mielikuvitusta, ammattitaitoa, oikeaa ajoitusta, aistien herkkyyttä, näkemystä, elämän kokemusta sekä myös suurelta osin puhdasta sattumaa. Ammattimainen ja lukijaa puhutteleva lehtikuva syntyy, kun vielä ymmärrät vallitsevan valon merkityksen. Kuvassa maailman on oltava sellainen kuin se todellisuudessa on, muuten uutisenkin uskottavuus on koetuksella. Laitan tähän joitain lehtikuviani vuosien varrelta ja kerron vähän taustoja kuvista ja osin myös puhtaasta sattumasta, joka johti näiden kuvien syntymiseen. Vieritä sivua  alaspäin tullaksesi kuva kuvalta hiljalleen tähän päivään...

Suomen Kansallisooppera valmistui vuonna 1993. Kävin hiipimässä talossa, kun siellä olivat loppusiivoukset meneillään. Otin ylätasanteella mielestäni hienon potretin siivoojasta. Kun olin poistumassa talosta, näin alatasanteelta auringon valon leikittelevän seinällä luoden mielettömän hienon valotaideteoksen! Kuin pisteenä päälle kuvia ottaessani eräs loppusiivoojista tuli sattumalta yhteen ruutuun. Nimesin kuvan ”Oopperan kummitukseksi”. Kuva julkaistiin Töölöläinen -lehdessä ja se päätyi myös Kansallisoopperan arkistoon.

Dachau 1987

Vuonna 1986 olin ystävieni kanssa kuvausmatkalla Saksassa. Dachaun kekitysleiri ei ollut varsinainen päämäärämme, mutta vierailimme kohteessa, kun se sijaitsi reitillämme. Keskitysleirimuseo oli niin surullinen ja mieltä järkyttävä kokemus, että kuljimme siellä puhumatta eikä edes huvittanut kuvata! Varsinkin kaasukammion läpi kulkeminen löi suorastaan heikotuksen tunteen päälle. Käännyin kuitenkin kaasukammiosta poistuttuani tulosuuntaan ja juuri sillä hetkellä mies tuli pientä poikaa kädestä pitäen oviaukkoon - säpsähdin, mutta sain ikuistettua tilanteen...

Kuva on julkaistu myöhemmin Toisen maailmansodan uhrien muistopäivän yhteydessä.

Oopperan kummitus 1993

Ballet Pathetique 1992

Vuonna 1992 Jorma Uotinen ja Suomen Kansallisbaletti tekivät ainutlaatuisen teon, kun toivat balettiesityksen kaiken kansan koettavaksi eduskuntatalon edustalle. Saavuin itse paikalle lähinnä uteliaana esityksestä, eikä ollut tarkoitus kuvata. Tuohon aikaan kuljin aina Leica ja 35mm sekä 90mm opiskat takin taskussa - niin silloinkin. Valo ja kaikki elementit olivat niin kohdillaan ja pääsin lähes miesballerinojen ”iholle” esiintymislavan reunaan - aloin vaan kuvata ja nauttia. Kuvat päätyivät Töölöläinen -lehden lisäksi Kansallisoopperan toimintakertomukseen. Sain kunnian pitää myös valokuvanäyttelyn Oopperatalon ensimmäisenä talon ulkopuolisena taiteilijana. Toisen kerran samaiset kuvat olivat esillä talossa, kun ”Ballet Pathetique” esitettiin sen näyttämöllä 1994. Kuvat olivat näyttelyssä myös Cafe Cameran toiletissa!

Joutsenet 1993

Taitoluistelun EM-kisat Helsingissä vuonna 1993. Olin akkreditoitunut Töölöläinen -lehden valokuvaajana. Pidettiinhän kisat Töölössä. Oli hemmetinmoinen kiire ehtiä Susannan ja Petrin pronssimitalisuoritusta ikuistamaan. Sain tietenkin ylinopeussakot ajettuani Lahden tiellä tutkaan! Se viivästytti matkaa vielä lisää, mutta onneksi sakkojonossa oli konstaapeli, joka oli taitoluistelun ystävä. Hän päästi minut jonon ohi sakon kirjoitukseen. Ehdin juuri ja juuri ajoissa vapaa ohjelman alkuun.

Saavuttuani jäähalliin kuvausvastaava totesi  kuvaajaliivien loppuneen ja kehoitti minua ”ystävällisesti” hymyillen menemään katsomoon kuvaamaan. Niin teinkin ja sain oheisen kuvan ikuistettua! Kaukalon reunalla maan tasalla (liivit päällä) en olisi saanut kuvaan kaunista jäätaustaa, vaan lähinnä sponsoreiden mainoksia. Kävin vielä lähtiessäni ”kiittämässä” kuvausvastaavaa siitä, ettei liivejä minulle riittänyt - Hän oli vähän ihmeissään. Kiitokseni syy kyllä valkeni hänellekin, kun ammattikuvaajien ikuistamista kuvista Taitoluisteluliiton EM-juhlanumeron kansikuvaksi raati valitsi juuri kyseisen kuvani ; )  Oli minun vuoroni hymyillä. Sattuma puuttui kuvaukseen ja oli tällä kertaa puolellani!

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth 1995

Tätä kuvaa moni on pitänyt studiokuvana, vaan Njet Njet! Kuva arvon kenraalista on ikuistettu Katajanokan kasinolla pidetyssä lehdistötilaisuudessa, jonne olin myös kutsuttuna. Tarkkailin tilannetta ja havaitsin Ehrnoothin ylvään profiilin ja otin hänen huomaamattaan kuvan 85mm optiikalla aukolla 1.4, jolloin sain taustan sopivan pehmeäksi. Samaa tekniikkaa käytän tänä päivänäkin! Päälakeen osuvasta valosta en varsinaisesti pidä, vaikka se tavallaan piirtääkin aika kivasti ja korostaa ylvästä profiilia. Eräs toimittajakollega sanoi joskus, että valo kuvastaa edesmenneen sympaattisen kenraalimme kirkkaita ajatuksia - mikä ettei... Kuva julkaistiin Töölöläinen -lehden ohella Reserviläinen -lehdessä ja se päätyi maanpuolustusjärjestöjen arkistoon.

Kain Tapper Lallukan ateljeessaan 1998

Kävin tekemässä Töölöläinen -lehteen haastattelua ja kuvaamassa edesmennyttä kuvanveistäjäneroamme Kain Tapperia tämän Lallukan ateljeessaan. Otin Tapperista runsaasti kuvia hänen töitä tehdessään. Paras kuva tuli kuitenkin vasta, kun Tapper kävi tupakalle verstaansa sivuhuoneeseen. Ikkunasta lankeava valo maalaa mukavasti. Puhki mennyt osa lisää valon voiman äärimmilleen ja luo kuvaan lisää dramatiikkaa. Jälleen kerran todiste siitä, että paras valaistus kohteelle on aina Jo Olemassa - se vaan pitää löytää! Taustalla oleva maalaus sekä kallo luovat kuvaan jännitettä.

Keväthangella 2004

Luonnonoikku Pikku Huopalahden rannalla. Sitkeästi on syksyn lehti pysynyt talven kyydissä, vaikka luntakin on kasaantunut painoksi päälle ja kevätauringon sulattama vesipisarakin yrittää irrottaa lehden... Kuva oli niin tavanomaisesta poikkeava ja kaunis luontokuva, että se päätyi äänestyksessä Pikku Huopalahti -lehden kansikuvaksi.

Muinaistulien yö 2002

Olin kuvaamassa kemiön saaren matkailukeskuksen julkaisukäyttöön kuvia Söderlångvikin kartanon mailla vietetyssä muinaistulien yössä, kun en ollut varustautunut kyllin hyvin öiseen kuvaukseen. Otin ystäväni olkaan tukien filmipokkarilla useita otoksia pikällä valotusajalla ja sain tämän väri-valopelkistyksen, jossa ihmishahmot näkyvät sopivasti tulen loimutessa. Veden väreily kahden katsojan välissä on mukava sattuma.  Kuva oli yhtenä mukana myös Amos Anderssonin taidemuseoon lukeutuvassa Söderlångvikin kartanossa pitämässäni valokuvanäyttelyssä ”Kimito Ön -Madeira Ön”.

Aurinkokuningas 2008

Kävin kuvaamassa Ympäristökasvatus -lehteen Koulumestarin koulun rehtorin Vesa Äyräksen. Aiheena oli teknologiakasvatus. Halusin kuitenkin rehtorista myös raflaavamman ympäristökuvan. Ei oikein tullut hyvää ideaa, kunnes havaitsin valtavan auringonkukkapellon aivan koulun läheisyydessä. Eikä aikaakaan, kun olimme pellon keskellä. Pitkällä putkella kuvattuna koulu ja lapset välitunnilla näkyvät maalauksenomaisena taustana sopivan blurrina. Rehtorista tuli myös Ympäristökasvatus -lehden kansikuvapoika!

Kuu keskellä kirkasta päivää 2009

Sunnuntaina tammikuun 4. menin sovitusti kuvaamaan Suomen Ympäristökasvatuksenseura ry:n uutta puheenjohtajaa Tarja Heinosta Herttoniemen tuntumaan. Tarkoituksenani oli saada hänestä monenkirjavia henkilökuvia erilaisiin käyttötarkoituksiin lehteä varten. Pääkirjoitussivun vakiokuva otettiin sisätiloissa; sitten ulos Tarjan ja hänen koiriensa kanssa. Yhteiskuva koirien kanssa sisäsivun juttuun ja sitten mielessäni oli yksittäiskuva, jossa olisi sitä jotain, vaikka kansikuvaksi. Puolipäivä oli tosi kirkas ja kuulas. Pyysin Tarjaa kiipeämään merenrantakalliolle ikäänkuin maan ääreen. Halusin koko taustaksi kirkkaan sinitaivaan,  kohteeseen dramaattisen valon ja maasta taivaalle kurkottelevat oksat ja... Tä, siellähän on myös kuu! Nyt äkkiä kuvia, ennen kuin se häviää. Ei hävinnyt - sattuma puuttui taas kuviin... Ja hyväksyihän toimitussihteeri Tarjan kansikuvatytöksi! Toimittajan kynästä tuli vielä mainio teksti kansikuvan yhteyteen: ”Tarja Heinonen etsii ympäristökasvatukselle uusia reittejä”. Sitä ilmentää vaikkapa oksat kuvassa... Ympäristökasvatus -lehden 1/2009 kansikuva.

”Kuuntelen askeleitani taloni huoneissa” 2006

Samoilimme ystäväni kanssa Mäntsälän metsissä viime vuosituhannen lopulla, kun eteemme osui keskellä metsää sijainnut autiotalo. Ovikin oli auki ja kävimme sisällä. Aavemainen näkymä - näytti tosiaan siltä kuin elämä olisi jättänyt asumuksen ja kaikki tavarat jääneet niille sijoilleen. Myöhemmin kuulimme, että talossa asuneet veljekset olivat muuttaneet 1970-luvulla Ruotsiin ja jättäneet entisen kotitalonsa ”Herran haltuun”. Käytyämme talolla viitisen vuotta ensi visiitin jälkeen sen ikkunat olivat kivitetyt ja sisällä olivat kaikki tavarat rikottuina sikin sokin. Kattokin oli notkollaan... Liekö taloa enää olemassakaan!

Paitsi kuvissani. Eräänä sateisena loppusyksyn päivänä 2006 Kirkko ja Kaupunki lehden toimittaja soitti ja kysyi Mäntsälän kuvien käytöstä tekstinsä yhteydessä ja kyseisen lehden Joulunumeron keskiaukeamalla Talo sai uuden elämänsä! Sydäntäni lämmittää erityisesti aina silloin, kun sama kuva elää yhä uudelleen ja uudelleen sekä palvelee uutta ja useaa eri käyttötarkoitusta! Voit käydä katsomassa talokuvat sekä ylempänä mainitut ”Ballet Pathetique” esityskuvat taiteellisimmilla sivuillani osoitteessa

http://www.photoworldwide.com/Exhibitions_and_Galleries/Pages/Ballet_Pathetique.html

Kulotusta Vappuna Pyhäjärvellä

Vapun päivänä Pyhäjärvi oli vielä kovin jäässä, vaikka aurinko paahtoi ja ilman lämpötila oli liki +20 astetta! Jokunen pillkijäkin oli vielä uskaltautunut jäälle... Kuvanottohetkestä viikon kuluttua jäät olivat jo lähteneet. Kuvan värisommittelussa palaset loksahtivat paikoilleen: Sinitaivas, saman sävyinen vesikauha, valkea jää ja - ämpäri, vastaväreinä punainen takki ja oranssi tuli. Tuli ja aurinko vasemmalla sekä vesi ja tumma taivas oikealla. Suihkukoneiden ylilennot luovat diagonaaleja ja jännitettä muuten ehkä liiankin harmooniseen kuvaan. Lisäksi savu kuvan keskiosassa pehmentää muuten niin kirkasta ja kontrastikasta näkymää... Kuva pääsee parhaiten oikeuksiinsa vasta isona printtinä. Kuvaa käytettiin kulotusaiheisessa jutussa Pyhäjärven Sanomissa 13.5.2009.

Kun kevättä piti saada kehiin...

Kun minun piti napata keväällä ilmestyvään Ympäristökasvatus -lehteen tutkija Sanna Koskisesta puhutteleva henkilökuva, jossa samalla on keväisiä elementtejä. Oli vielä lunta paikoin, eikä vihreää vielä missään maaliskuun alussa. Niinpä menimme sisätiloihin, jossa kasvaa oikeita puita. Oli kyllä vihreää ja valoa, mutta se jokin puuttui. Kunnes havaitsin puusta pudonneen kellastuneen lehden. ”No mutta, sehän oli siinä!” Asetin lehdykäisen kameran linssin eteen ja ”maalasin” sillä keväistä keltaista kuvan vasempaan ylänurkkaan... Taas saatiin uusi kansikuvatyttö! Ympäristökasvatus -lehti 2/2009  20.5.2009

Alkukesällä, ennen lomiaan Ympäristökasvatus -lehden toimitussihteeri teki syksyllä ilmestyvään ”Metsäteema” -lehteen juttuja valmiiksi. Hän soitti minulle ja tiedusteli hieman syvällisempää ja erikoisempaa luontokuvaa, joka soveltuisi juttuun, jossa käsitellään kristinuskon ajatuksia luomakunnasta. Minulle tuli välittömästi yksi kuva mieleeni! Olin hieman aiemmin kuvannut kesään heräävää Sääksijärveä Nurmijärvellä. Oheisen kuvan otettuani katsoin sitä heti tarkempaan ja havaitsin kuvassa ikäänkuin kaksi ristihahmoa. Ajattelin tuolloin, että ehkäpä tällaisellekin tunnelmakuvalle on vielä joskus käyttöä jossain... Niin on ja kuva päätyi hienoon artikkeliin, joka käsittelee johdatusta kristilliseen ekoteologiaan koko sivun kuvaksi! Miten hieno onkaan tuo lause, joka on kuvaan upotettuna, joskin se on eri kohdassa lehden sivuilla. Ympäristökasvatus -lehti 3/2009

Pyhän kosketus luonnossa

Metsän tyttö tahdon olla!

Samaiseen syksyn teemanumeroon tuli artikkeli taiteilija Sanni Seposta, joka työssään auttaa suomalaisia ”sanoittamaan metsään liittyviä tunteita”. Ajattelin heti aluksi häntä kuvatessani, että Puu on pääasia! Ja niinhän siitä tulikin, kun Kiasman takaa löytyi kuin tilauksesta päähän ”istuttettava” puu ja näin puusta tuli konkreettisesti Pääasia! Toivoin tästä otoksestani Sannista lehden kansikuvaa sen hienon ”bokehinkin” vuoksi. Kuva olisi päässyt oikeuksiinsa isossa koossa. Vaan kaikkea ei voi saada... Ympäristökasvatus -lehti 3/2009 elokuussa.

Yhtyneiden kuvalehtien kehitysjohtaja

Miltä tuntuu mennä kuvaamaan ”nörttiä” (kaikella kunnioituksella) työhuoneelle, jossa hän istua nököttää tietokoneensa ääressä päivästä toiseen - aivan oikein, ei miltään! Niinpä päätinkin jo lähtiessäni keikalle kuvaamaan Suomen ”Googlegurua” Länsi Pasilaan, että repäisen miehen ulos hinnalla millä hyvänsä kuulaaseen syyspäivään hänen ankeasta työhuoneestaan!  Kehitysjohtaja Petteri Numminen Yhtyneiltä Kuvalehdiltä olikin heti suostuvainen ja itsekin samaa mieltä kanssani ehdottamastani työhuonetta paremmasta kuvausmiljööstä.

Ulos tultuamme havaitsin heti lehtitalon viereisen kallion, jonne pyysin Petteriä kapuamaan läppärinsä kanssa. Kallio oli itseasiassa aika jyrkkä ja aamukasteesta niljakas, eikä siten helppo kavuttava. Mutta huipulle päästyään Petteri näytti hauskalta ”kukkulan kuninkaana” läppäri kainalossaan. Pyysin häntä vielä avaamaan koneen ja roikottamaan sitä ”huolimattomasti”, jolloin kaikki jäykkyys kuvasta oli tipotiessään ja rento meininki mestoilla! Kavuttuani itse kalliolle tein toisen oivalluksen: Havaitsin Pasiloita yhdistävän sillan  ja junanradan sekä Pasilan aseman - liikenneväylät (ikäänkuin tiedon valtaväylät). Pisteenä i:n päälle liikenne sillalla ja erityisesti kaksi pyöräilijää Menossa Petterin selän takana. Ainut puute, jonka havaitsin kuvissa oli, että läppärillä olisi voinut olla näkyvillä Googlen sivu; toisaalta ehkä taasen liian läpinäkyvää, klisemäistä ja mainosta... Mene ja tiedä, mutta nämä kuvat näyttävät toimivan lehtijuttua mainiosti elävöittäen graafisen alan erikoislehti Julkaisijan loppuvuoden numerossa 6/2009.

Arkisilta kujilta Ateneumiin...

Valokuvaaja, akateemikko Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa esittelee kuvaajan laajaa tuotantoa 1950-luvulta lähtien. Vientiä miehellä on riittänyt näyttelyn alusta saakka. Bremeriä pyydetään usein näyttelyyn kuviaan kommentoimaan. Helmikuun 25. olivat vuorossa kollegat, joille ”Kaitsu” tuli kertomaan kuviensa syntyhistoriaa. Mies itse on useimmiten halunnut vangita kohteensa näiden huomaamatta ja minulla oli tehtävää kerrakseen saada Bremeristä tuollainen kuva - niin ”elohopeaa” tämä eläkkeellä oleva akateemikko on: puhetta ja liikettä riittää! Mieleeni juolahti ajatus kuvata Bremer hänen ikoninsa edessä Lehtikuvaajien esittelykierroksen päätyttyä. Juuri, kun kävelimme teoksen luokse - puhelin soi ja Kaitsu vastasi: Puhelimeen jutellessaan hän nojasi rennosti Ateneumin pilariin ”ikonikuvansa” sijoittuneena sopivasti taustalle ja heijastuen mukavasti myös lattialaattoihin. Oikealla puolellaan kuuluisa kuva Sylvi Kekkosesta ja vasemmalla sommittelun vuoksi tärkeä eräs näyttelyn kuvista. Tilaan tulevan näyttelyvieraan jalat Bremerin takaa tuovat hauskan yksityiskohdan näyttelytianteesta. Bremerin yläpuolella olevan Exit-lampun olisin voinut poistaa kuvankäsittelyssä, mutta toisaalta se On siinä ja lamppu antaa pienen säväyksen muutoin niin minimalistiseen värimaailmaan. Bremerin huomaamatta sain tämän otoksen otettua ja siitä tuli pääkuva myös näyttelystä kertovaan juttuun... (Kamppi-Eira -lehti 24.3.2010)

Kaitsu esittelemässä ”kuvaikoniaan” kollegoilleen.

Poseerauskuva, jossa akateemikko levittää kätensä symbolisesti ja esittää voivansa eläkepäivillään liidellä vapaana ikäänkuin lintu taivaalla levätessään... paras sittenkin tuo ensimmäinen huomaamatta kuvattu otos! Toki tällaiset ennalta ohjatutkin kuvat toimivat joissain lehtijutuissa hyvin, varsinkin kun kuvalta haetaan jotain tarkkaa yhteyttä tekstin sisältöön.

Nainen Itämeri-huippukokouksen takana

Sanomatalon mediatori on paitsi näyttely- ja tapahtumaforumina siitäkin kiva paikka, että siellä on mukava tavata ihmisiä olipa kyseessä työ tai vapaa-aika. Sinne on helppo tulla, eikä sadekaan kiusaa. Niinpä Stockan kellon alle ei enää viitsi treffejä tehdä. Kevättäkin tuli sopivasti maaliskuun puolivälissä otettuihin Saaran kuviin aamuauringon paistaessa rautatieaseman suunnalta sisällä kasvaviin puihin. Kellastuneen puun lehden otin pöydälle värisommittelun vuoksi. Yk -lehti 2/2010

Vallankumousta ja keväistä katumuotia

Vappu Moskovassa oli ikimuistoinen kokemus. Vasemmiston marssi Stalinin ja Leninin valtaisine kuvineen ja iskulauseineen Leninin aukiolta Kremlin ohitse oli vaikuttava kokemus. Samoin muodikkaasti pukeutuneet moskovalaisnaiset, jotka eivät pukeudu tuulipukuihin edes puistoissa käydessään, vaan aina muodin mukaisesti, mutta omalle tyylilleen uskollisina, kengissään tahi saappaissaan useimmiten jopa kymmensenttiset korot. Miehet sensijaan pukeutuvat perinteisemmin liiempaa huomiota herättämättä.  Juttu kuvineen Töölöläinen -lehdessä 23.5.2010. Kuvat nähtävissä kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://www.photoworldwide.com/Photoworldwide_collections/Pages/Revolution_and_street_fashion_in_Moscow_1.5.2010.html

Trenssitakit kirkkaissa väreissä ovat muodikkaita Moskovan tämän kevään katumuodissa. Jaloissa pitkävartiset saappaat korkeine korkoineen.

Miehet pukeutuvat  Moskovassa mitä perinteisemmin ainakin Vappuna ;-)

Kun taas nuorella moskovalaistytölläkin on yllään muodikas kevättrenssi. Huomaa housunlahkeiden  muodikkaat upslaakit sekä väreihin sointuva muodikas sateensuoja.

Kuvasin ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelman tuomarin Helena Ahti-Hallbergin ”Helmet - Jumalten kyyneleet” -juttua varten viime vuoden joulukuussa. Studiovaloilla tapahtuneen kuvausessiomme päätteeksi ajattelin vielä huvikseni ottaa muutaman otoksen pelkillä ohjausvaloilla ja siinä se oli: Värimaailma lähes valmiina kuin menneen maailman värikuvassa ja Helenalta tirskahti vielä kuin pisteeksi i:n päälle kyynel oikeaan silmäkulmaan herkkyydestä salamavalojen räiskeelle!

Helmet - Jumalten kyyneleet

No, enpä sitten millään tahtonut saada akateemikko Outi Heiskasesta tarpeeksi pöyheää, hienoa tukkakuvaa maaliskuisen haastatteluni yhteysdesä kulttuurikahvila Eepoksessa Töölössä. Tämän hetken yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuvataiteilijoistamme, kun tunnetaan paitsi töistään myös tuuheista peikkomaisista hiuksistaan.Vasta kahvilasta lähdettyämme ja ulos tultuamme kevättalvinen tuulen puhuri pöyhytti hänen hiuksensa baskerin alta juuri sopivasti. Sommitelmaa täydensi mukavasti punaisen baskerin ja tummansinisen toppatakin luoma värikompositio yhdessä tiiliseinään lankeavan hienon valon kanssa. Käytin valovoimaista optiikkaa ilman salamaa, juteltiin mukavia ja - siinä se oli - tavoittelemani otos. Kulttuuri- ja kaupunkilehti Töölöläiseen 27.3.2011 tekemäni haastattelu sai mainiota palautetta osakseen, eikä vähiten kuvan ansiosta ;-)

Pieni nainen - Suuri tukka

Mutta hattu on Pääasia

Marja Hautakangas on halunnut vanhat tavat kunniaan ja käynnistänyt hurmaavat hattukävelyt antaakseen vähän eloa ja väriä Helsingin ankeaan katukuvaan. Halusin Bulevardin varrella otettuun promenadikuvaan mallin klassisen muodikaan asennon lisäksi alkukesän kellervän vihreää Bulevardin lehmusten väriä, jota höystivät vähäinen taivaan sini ja sopivan punainen auto blurrina taustalla. Liikennemerkistä tuleva valopallo luo mukavasti pikantin pisteen ja jännitteen kuvaan. Ilta-Sanomat 10.6.2011

60 tonnia kinkkua viikossa

Olipa tuossa viime vuoden joulukuun alussa mainiot kelit Mustangin kesyttämiseen. Ajelen tuon tuostakin lehdistöautoja testatakseni niitä helsinkiläisiin kaupunkilehtiin ilmestyvään juttusarjaani ”Autoileva stadilainen”. Namu ja melkoinen kulkupeli oli tämä Ecoboost-moottorillakin ryyditetty nostalginen urheiluauto, vaikkakin sen oikeat soundit ja varsinainen laukka lähteekin vasta V8 koneella varustettuna. Vaan mukava ja varsin vakaa menopeli oli tämäkin. Sain tämän hienon selfien ajellessani Lahden motukkaa Helsinkiä kohti. Sattuman sanelemia juttuja olivat kameran  näkyminen taustapeilistä sekä auringon juuri oikea sijainti kuvassa!

Toimitusjohtaja Kjell Söderman Reinin lihasta. Hänen 10 lihanleikkaajansa ja 20 myyjänsä kätösten kautta kulkeutui 60 tonnia viikossa tuoretta kinkkua helsinkiläisten joulupöytiin Hakaniemen hallin myymälän kautta. Joulu juhlista jaloin! Töölöläinen -lehti joulukuussa 2012.

Muodikas Voiton päivä

Olipa jälleen kerran mieluisa tehtävä lähteä Moskovaan kevätmuodin perään. Sää oli mitä mainioin ja kadunkulkijat toinen toistaan hemaisevimpiin kevät asuihin sonnustautuneina. Tällä kertaa ollessani ei Venäjällä juhlittu vallankumousta, vaan 9.5.2013 oli Voiton päivä. Kokemus oli ikimuistoinen. Voitonpäivä on venäläisille vapaapäivä. Silloin juhlitaan kolmannen valtakunnan kukistumista toisessa maailmansodassa. Silloin on Venäjän sotilaskunnian päivä; neuvostokansan voitto suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945.

Näky oli upea, kun Gorkin puistoon oli kokoontunut tuhansia ihmisiä viettämään Voiton päivää ja ennen muuta kukittamaan sotaveteraaneja. Hieno ja vaikuttava ele! Kuvat ja tekemäni kokosivun juttu julkaistiin Töölöläinen -lehdessä tuoreeltaan toukokuussa tänä vuonna.

Gorkin puistossa Voiton päivää juhlittiin myös laulaen ja tanssien. Lapsetkin osallistuivat hauskanpitoon. Illalla juhlapäivän kruunasi perinteinen ilotulitus Moskvajoen yllä.

Vesiltä venosen mieli

Kävipä tuuri, saatuani Kauppalehdeltä tilauskeikan. Kävin kuvaamassa Lauttasaaressa yhteisomistuksessa olevan purjeveneen ylösnostoa. Veneen saapuminen tapahtuikin ennalta sovittua aiemmin. Saavuttuani kiireellä venesatamaan tiedustelin puhelimitse venekunnan sijaintia. Siellä he olivat ulapalla, juuri kääntymässä satamaan. Näin H-hetken samalla hetkellä ja tempaisin kameran laukusta ja suorastaan loikkasin autostani pari harppausta saadakseni tämän kuvan. Hieno valo ja tunnelma kesän viimeiseltä venereissulta. Ainut asia mikä kuvassa itseäni hieman häiritsee, on puomi joka osuu juuri horisonttiviivalle. Tai ei - se olikin tarkoitukseni ;-) Kuva julkaistu Kauppalehdessä.

Päiväni kiven sisässä

Täytyy sanoa, että tahtomani ja ennalta Vaasan vankilan apulaisjohtajan kanssa sopimani kuvauspäivä Vaasan vankilassa oli moneen tapaan ikimuistoinen. Enkä olisi osannut tuolloin kuvitellakaan kuvien ja juttuni  myöhemmin saamaa huomiota niin aikakaus- kuin päivälehdissä. Tapasin vankeja käytävillä sekä heidän omissa selleissään ja juttelin niinkuin mies miehelle ilman mitään ennakkoluuloja. Tällaista jälkeä syntyi. Esittelen tässä yhden vangin kuvat sekä hänestä kirjoittamani tarinan. Loput voitte katsoa ja lukea lehdistä tai myöhemmin tänä vuonna julkaistavasta Vaasan vankilan 150-vuotishistoriikista, jonka kirjoittaa tutkija Jukka Muiluvuori. Sinne on tulossa ainakin osa haastattelemieni vankien tarinoista kuvineen. Juttuni on julkaisti Ilkassa, Pohjalaisessa Vaasan vankilan 150-vuotispäivänä 3.9.2013 sekä Suomen Kuvalehdessä 11.10.2013.

” Olen 50-vuotias Jan Serokivi. Olen istunut tuomioita Vaasan vankilassa vuodesta 1980. Tämä on jo 11. kerta. Meneillään on toinen tappotuomioni. Kaikki rikokseni olen tehnyt päihteitten vaikutuksen alla. Nyt saa päihteiden käyttö riittää! Jokainen töötti vie nopeammin saapaskukkulalle. Minulla on jo todettu maksakirroosi. Avovaimo odottaa minua siviilissä ja tahtoisin elellä loppuelämäni rauhassa hänen kanssaan. Parasta Vaasan vankilassa on se, että omaiset ovat lähellä.”

Alemman kuvan alla Suomen Kuvalehden kakkosetusivu lehdestä kuvattuna sekä pdf:t SK:n jutun aukeamista. Kaikenkaikkiaan yhdeksän sivun verran.

Tulevan talven Lumia myös lehtikuviin

Tämän Nokian Lumia 1020:lla kuvatun lentosuukon voisi lähettää..

.. kamerapuhelimen suomalaisille kehittäjille vaikka missä mediassa ja lehdessä julkaistuna. Niin hyviä kuvia laitteella saa...

.. varsinkin osaavissa käsissä! Kuvan helsinkiläinen Irene Korkiamäki oli suorastaan haltioitunut Lumia kuvaussessiossani Helsingin Rautatietorilla hänestä ottamiini spontaaneihin kuviin.

Enpä olisi saattanut arvatakaan tämän kirjan kansikuvaa kuvatessani Delhissä, että sille löytyy  näinkin hyvä käyttötarkoitus. Sattuman sanelemaa kuvajournalismia kenties parhaimmillaan. Kuva on kirjailijoiden sekä kustantajan mielestä mitä mainioin tämän kirjan kanneksi. Sopii kirjan teemaan. Vartija seisoi juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja olen kiitollinen toki myös taustalla olevan mainoskuvan kuvaajalle. Eipä olisi hänkään varmaan uskonut millaiseen kontekstiin kuva vielä jossain vaiheessa tuleekaan! Eyes wide open - all the time! You´ll never know, when or where you may use pictures you have been shot ;-)

Kansikuva Cambridgen yliopiston kirjavalikoimiin

Valitettavasti yhä ajankohtaisempi juttu!

Tämä jo viime pääsiäisen tienoilla Moskovasta kevätmuodin- ja henkilökuvausten yhteydessä tekemäni juttu on tänäkin päivänä yhä yllättävän ajankohtainen. Tarvitaankohan Taras Bulbaa todella taas Ukrainan pelastajaksi?! Luulisi Putinin punttien jo tutisevan!

Asuntomessudraamaa ja sattumaa...

Eipä olisi paremmin voinut enää sattua, kuin vieraillessani Jyväskylän tämän vuotisilla jopa pirullisen kuumilla asuntomessuilla. Aamutuimaan noustessani hissillä ihailemaan maisemia Drama Queen -asunnon terassilta yli Jyväsjärven, terassilla istui itse messupäällikkö Heiki Vuorenpää kuin tilauksesta ja niin sain häneltä lyhyen haastattelun, mainion kuvan ja itse asiassa kiteytettyä koko asuntomessut yhteen otokseen ilman sen suurempaa dramatiikkaa ;-)

Henkilökohtaisesti asuntomessujen alueen sijainti, eivätkä sen kohteet minua ja puolisoani suuremmin ihastuttaneet (saati lompakkoamme). Löysimme oman pesämme kuinka ollakaan Haukkalanniemen huomattavasti rauhallisemmalta uutukaiselta asuinalueelta, josta pulahdus 100 metrin päässä sijaitsevaan Tuomiojärveen on Jyväsjärveä huomattavasti houkuttelevampaa ja puhtaampaa. Näkyyhän etupihaltamme myös Matti Nykäsen hyppyrimäen huippu ja se on jotain se!  Etäisyys ydinkeskustaankin on kutakuinkin sama kuin Äijälästä!

Kuvaaja kuvaa kuvaajaa, joka ei olekaan vain kuvaavinaan...

...vaan kuvaa. Näinpä sain Inka Soverista napattua kelpo kuvaaja työssään -kuvan. Hänkin vaikuttaa tyytyväiseltä minusta ikuistamaansa otokseen. Inkan minusta kuvaama potretti tuli osana Iltalehden minusta tekemään aukeaman juttuun heinäkuussa 2014. Aiheena jutussa oli kirjani dokumentaarisesta hääkuvauksesta. Kuvaajalla pitää olla aina ”filmiä kamerassa”. Eipä tiennyt Inka minun ikuistavan samalla hänet.

TÄMÄ EI OLE KUPLA!

Sainpa kerrassaan oivan ajatuksen taltioidessani Katjaa ja Minttua Kupla vintage myymälässä Liisankadulla Krunikassa Helsingissä. Oli pimeä ja sateinen syksyinen ilma, eikä valoa missään. Naiset meikkipeilin eteen ja oma vaatimaton olemukseni piiloon jonnekin kaunottarien keskelle. Siinä se oli - hienosti valaistu kuva. Nuorten yrittäjien silmät suorastaan säteilevät... Joskus näinkin yksinkertaisella oivalluksella syntyy erilainen journalistinen kuva!

VOI ATENEUMIA KERTAKAIKKIAAN!

Aivan oikein luit. Ateneumin taidemuseossa kun sijaitsee kyseinen Tekla Hultinin alkuperäinen potrettimaalaus. Suomen Naisliitto tahtoi teettää siitä taidemuseolla kuvajäljennöksen, joka kuitenkin näyttäisi öljyvärimaalaukselta. Kuva ei ollut kummoinen ja pintaa oli ”retusoitu”  sillä seurauksella, että kuvaan tuli ihmeellisiä lakkakerroksia, jotka kiilsivät ja paikoin lakkaa oli niin paljon, että se oli valunut ennen kuivumistaan. Minun tehtävänäni oli taltioida tuo tilattu kuva naisliiton lehden kansikuvaksi. Tehtävä oli miltei mahdoton, mutta tarkan valotuksen ja tunnin kuvankäsittelyn avulla sain kuin sainkin Teklan eläväiseksi kansikuvaksi ilman epätasaisia kiiltoja tai muuta ylimääräistä. Pitäsiköhän Ateneumin käyttää näiden tilaustöiden tekemiseen oikeita väärentäjiä parhaan lopputuloksen saamiseksi ;-)

Taitava väärennös on parempi kuin huono kopio.

Minna lehden kanteen Minna, joka teki kirjan Minnasta

VALOA KANSALLE, JOKA PIMEYDESSÄ VAELTAA

Eipä olisi voinut enää olla keljumpi sää, kun Lux-Helsinki tapahtuman viimeinen päivä koitti. Vaikka inhottavaa kaiken kastelevaa tihkusadetta tuli taivaan täydeltä, silti ihmisiä kerääntyi aika laillakin eri kohteisiin. Utuinen ja tihkusateinen sää loi toisaalta myös paremmat puitteet kuvaukselle ja tasokas kaupunkilehti Töölöläinen sai taas arvoisensa kuvat tekemäni jutun kera.

Iltatyttökuvaajasta tulikin ”uhri”

Aloitin juuri työt Kamera -lehden vakituisena avustajana. Uusi tekemäni ”Mielikuvani” -sarja juontaa juurensa menestyksellä helsinkiläisissä kaupunkilehdissä (Töölöläinen) julkaistuun kuvaajapotrettisarjaan. Kamera-lehteen tulee edelleen kuvaamani potretti kustakin kuvaajasta, mutta tämän lisäksi myös kunkin mukanaan tuoma mielikuva. Se paras otos vuosien varrelta. Iltalehteen jo varsin pitkän uran tehneen Kari Pekosen kuvasin iltatyttötyyliin Alma-talon (Iltalehden) studiolla. Kehitin studion yhdellä kuumavalolla ja heijastimella hyvin hillityn valaistuksen ja käytin kuvatessani teräväpiirtoista Sonyn 55mm linssiä aukolla 1.8 saadakseni hienon pehmennyksen, mutta silti Karin terävänä. Alla on sitten kuva, jonka Pekonen kuvasi Niinasta käyttäen luomaani valaistusta. Hillityn tyylikäs 50-luvun minimalistinen valo- ja värimaailma. Kuvan rajauksen vain olisin itse tehnyt hieman toisin.

Lue Pekosen haastattelu tammikuun 2015 Kamera -lehdestä...

VALOON VIEHÄTTYNEET

Kuvaajapotrettisarjani siirryttyä Kamera -lehteen aloitin kaupunkilehdissä uuden taiteilijakoti Lallukan asukkaita esittelevän sarjani. Ensimmäisinä olivat vuorossa juuri Helsingin taidehallissa näyttelynsä Chaos & Beauty näyttelynsä avanneet Helena Hietanen ja Jaakko Niemelä. Kuvasin heidät ateljeessaan hieman ennen näyttelyn avajaisia. Kun taiteilijat ovat kerran valoon viehättyneet, halusin imaista kuvaan kaiken mahdollisen heitä ympäröivän ”vallitsevan” valon. Kuvasin siis ilman (edes täyte-) salamaa. Valo oli  valmiina ateljeessa, yläkerran asunnossa sekä jopa pienoismallin huoneissa. Yksinäinen katuvalo. Vastapäisestä Hesperiankaduntalosta näkyivät funkkis muodot ja ikkunavalot. Sininen hetki oli juuri käsillä. Voiko enää enempää valolta toivoa - Ei ;-)

Haalikaa kulttuurilehti Töölöläistä käsiinne alkaneen vuoden aikana ahkerasti. Niin mielenkiintoinen ja monipuolinen on jo mukaan ilmoittautuneiden taiteilijoiden lista!!!

VOIKO HÄÄMUOTIKUVA OLLA ENÄÄ MAALAUKSELLISEMPI?

Pitihän siinä tehdä töitä ja kuvata peräti neljällä paikkakunnalla (Lahti, Tampere, Oulu ja Jyväskylä)

Suomen Häämessujen kaikki häämuotiesitykset, jotta sain otettua yllä olevan haamuotikuvan. Olihan satojen kuvien joukossa toki muitakin onnistuneita otoksia, mutta tässä on kaikki kohdillaan. Tuleminen, meneminen, maalauksellisuus. Muuten välillä paljonkin kuvauksia häiritsevät kukkaasetelmat tässä juuri oikeilla paikoilla. Itse asiassa ilman niitä kuva olisi liian paljas, kylmä ja tekninen. Kuva oli pääkuvana Keskisuomalaisen häämuotijutussa peräti 24cm x 24cm kokoisena (tungepa tabloidiin). Sanomalehtipaperilla kuvan maalauksellisuus ikäänkuin vielä korostui entisestään. (Keskisuomalainen 7.2.2015)

ROOLIHENKILÖNÄ EN OLE MINÄ

Vesa Vierikon halusin kuvata hänen 35-vuotisen taitelijajuhlavuoden kunniaksi ihan omana itsenään, ei minään roolipellenä. En myöskään tahtonut ikuistaa häntä Ryhmiksen lavalla, vaikka se onkin näyttelijän toinen koti. Kuvasin Vierikon omana itsenään hänen kotitalonsa Lallukan yhdyskäytävällä pelkän ikkunasta lankeavan valon varassa. Julkaistu kahdessa eri mediassa.

ELÄMÄNI SIVELTIMELLÄ

Lallukan taitelijakodissa asuvan akvarellisti ja taidemaalari Marjukka Paunilan halusin ikuistaa hänestä tekemään haastatteluuni mahdollisimman monen hänen maalaamansa teoksen äärellä ateljeessaan.

Maalausten keskellä eletty eilinen. Tulevaisuudessa Marjukka Paunila haluaa nähdä yhä laajemmin ja kasvaa ihmisenä sekä taiteilijana näyttääkseen yhä enemmän ja syvemmin jotain tärkeää - ennalta aavistamatonta. Töölöläinen -lehti 15.3.2015 (Taiteilijakoti Lallukka -sarjassani)

Monilla ykstityisopetusta henkilökuvaukseen tarjoavilla kouluttajilla oli mennä iltapäiväkahvi väärään kurkkuun lukiessaan Kamera-lehden maaliskuun numerosta laajemman ja syvällisemmän useamman sivun artikkelini siitä, miten henkilökuvaus onkin äärimmäisen helppoa ja yksinkertaista ;-) Mutta niinhän se on. Riittää, kun osaa henkilökuvauksen perusasiat. Tekemällä oppii parhaiten...  Hankkikaapa jostain, vaikka kirjastosta käsiinne tämä erikoisartikkelini sisältävä Kamera-lehden numero 3-4/2015, niin voitte havaita sen luettuanne asian itsekin. Tämä jutun lähtöaukeama on taasen hyvä esimerkki siitä kuinka hyvä henkilökuva toimii monessa käytössä arvostetun ja useita palkintoja pokanneen kuvaajamme Meeri Koutaniemen kuva toimii tässäkin asiayhteydessä hienona aloituskuvana. Lehden graafikko on oivaltanut ottaa Meerin kuvasta jopa jutun otsikon värimaailmat! Tulette näkemään Meerin seuraavan kerran Kamera-lehdessä ensi vuonna suomalaisia valokuvaajia esittelevässä Mielikuva-sarjassani.

HENKILÖKUVAUSTA PINTAA SYVEMMÄLLE

YLEN AHKERA SÄÄKUVAAJA

Kerran kesällä ja sitten toisenkin ja sitten... minusta tulikin ylen tuttu sääkuvaaja telkkarissa. Innostuin hääkuvaustenkin lomassa kesäisiä vapaapäviä viettäessäni napsimaan sieltä täältä, lähinnä kotijärvemme Tuomiojärven maisemista Jyväskylästä tai mökkijärveltämme Pyhäjärveltä näkymiä, joita sitten tarjosin YLE:lle sääkuvina. Toki harkitusti. Tässäpä niitä jokunen. Yllä näkymä pyörälenkiltäni Tuomiojärven ympäri kesäkuisen sateen jälkeen. Metsäpolku vain näytti niin pitoreskilta. Alla taasen seesteinen järvimaisema meloessani Pyhäjärven OL) selän yli mökillämme sekä vielä yksi sääkuviin päätynyt kesäinen pilvimaisema mökkilaiturilta järvenselälle päin.

TÄLLÄKIN SÄÄKUVALLA LIKI MILJOONA KATSOJAA!

Eräs kollegani loihe kysymään, että saatko sinä näistä sääkuvistasi rahallisen korvauksen. Annettua kielteisen vastaukseni, kollega miltei repi pelihousunsa. Kuinka voin polkea ammattukuntaamme ja itseäni antaessani kuviani julkaistavaksi veloituksetta. Vastasin hänelle, että minä en kaikkea arvoa mittaa rahassa. Yleisradio on yhteiskunnallisesti merkittävä kuvajournalismiakin julkistava laitos, jota me itse pidämme yllä. Niitä viimeisiä ei kaupallisia ja siksi myös tiedonvälityksen suhteen luotettavia tahoja maassamme. Ei, en saa palkkaa, mutta kuvat olen kuvannut vapaa-ajallani ja ne saavat jukisuutta eli toimivat siten minulle kuvaajana myös ”ilmaisena” mainoksena YLE:n taholta. Yllä oleva kuvakin oli YLE:n pääuutislähetyksessä imentäen menneelle kesälle tyypillisiä sankkoja sadepilviä. ”Millä muulla konstilla saa muutaman ohitsekiitävän sekunnin ajaksi ilmaiseksi miljoona katsojaa televisioon, parhaimpaan katseluaikaan ja katsotumpaan TV-ohjelmaan?” Kysyin minä kollegaltani vastavuoroisesti. Hän ei sanonut mitään, vaan katsoi minua huuli pyöreänä ;-)

KÄNNYKKÄKAMERAN VIIMEINEN KUVA

Sattuman sanelemia kuvia sanan varsinoisessa merkityksessä tämän osion ingressin mukaisesti. Satuin viime suvena olemaan kumppanini kanssa perinteisillä Pyhäjärven Kihu-päivillä, jonne oli kutsuttu paikalle esiintymään itse Eini. Tämä takavuosien iskelmäkomeetta. Eipä ollut hänellä jäljellä enää kuin yksi biisi saavuttuamme paikalle ja minulla yksi ruutu kännykän muistissa tilaa. Ryntäsin lavan etureunaan, Eini levitti kätensä kuin herran enkeli ja aloitti hittibiisinsä ”Yes sir, alkaa polttaa!” Ja naps, se oli siinä. Viimeinen biisi ja viimeinen ruutu! Kuva julkaistiin 22.7.2015 Pyhäjärven Sanomissa.

LUOMUVALOA KUIN TILAUKSESTA

En tiedä mistä ihmeestä, mutta mitäpä tuosta, kun kerran sopivasti ilta-auringon säteet osuivat jädemyyjättären kasvoille tehdessäni Hesan artesaanijäätelöistä juttua kaupunkilehtiin. Olin juuri kuvaamassa tilaamani jäätelön ojennusta kameraa kohden, kun valo osui myyjän kasvoille. Se oli siinä!

MILTEI 50-VUOTIS HÄÄPÄIVÄN HETKENÄ...

Elokuussa 2015 se sitten koitti, vuoden paras kesäkeli koko maahan. Myös Töölössä oli monena elokuisena päivänä sää parahultainen. Olin sopinut näyttelijä Timo Närhinsalon kanssa kuvauksesta hänestä tekemääni haastatteluun Lallukka-sarjaani. Sunnuntaipäivän hetki oli ainut, joka Timolle kävi ja mukana oli tuolloin myös hänen vaimonsa Tuulikki. Niinpä pyysin heitä molempia tulemaan kuvaan. Itseasiassa ehdotukseni oli hyvä, sillä he olivat miltei 50 vuotta sitten kulkenet juuri saman puiston halki vastanaineina Olaus Petrin kirkosta Lallukan taiteilijakotiin. Vau, mikä sattuma!

KÄNNYKKÄPUHELU PELAS(T)I MINULLE KUVAN

Se on kuulkas korkeimman käres, mitä kulloonkin tapahtuu! (näin pohojalaasittain sanottuna)

Täytyy sanoa, että niin oli tässäkin tapauksessa. Olin juuri lähinnä vain ihastelemassa päivälenkilläni Tuomiojärven seestynyttä syysmaisemaa, niin seestynyttä, että ajattelin jättää kuvaamatta. Vaan kuinkas kävikään. Juuri, kun olin laittamassa kameraani pois alkoi kuulua puheen sorinaa. Ellei kalastaja olisi puhunut kännykkäänsä, en olisi kuullut hänen nopeasti tyynessä vedessä etenevää äänettömällä sähköperämoottorilla varustettua venhettään hänen vetäessään paria lippaa veneensä perässä. Nyt kuulin ja sain kuin sattuman kautta maisemakuvaani juuri sen puuttuvan elementin...

HEIKURAN HENGESSÄ...

Olin ikäänkuin virantoimituksessa edesmenneen valokuvaajan Hannes Heikuran viimeisen näyttelyn avajaisissa Virka-galleriassa. Edustin avecina Suomen Kuvajournalistit ry:tä ja tein samalla kertaa jutun näyttelystä kaupunkilehtiin. Tunnelma avajaisissa oli hieman haikea. Varsinkin ihmisten katsoessa Hanneksen viimeiseksi jäänyttä videohaastattelua. Juuri tämän kuvan ottohetkellä vieressäni pamahti! Yhdistyksemme puheenjohtajan viinilasi oli säpäleinä lattialla. Mitä tapahtui? Ainakin säikähdimme!

Heikuran alla ruudussa oli tapahtumahetkellä teksti: ”It is a real chaotic place before that.”

REVONTULTEN TAIKAA KESKI-SUOMESSA 7.10.15

Sainpa myös Otavan tähtikuvion samaan kuvaan pohjoiselta taivaalta.

Kuin suojelusenkeli kotikaupunginosamme Haukkalan yllä.

Sitten taivas ikäänkuin repeää, ennekuin spektaakkeli on tätä erää ohi. Kuvat osti myös Keskisuomalaisen verkkotoimitus.

MUSTANGI KESYTETTY

TERRORIUHAN AIHEUTTAMAA PELKOA JA HÄMMENNYSTÄ BRYSSELIN KADUILLA

Eipä ole Brysselin kaduilla sotilaita näkynyt sitten toisen maailmansodan. Viime vuoden vaihteessa näkyi ja paljon. Lisäksi Bryssel oli Pariisin ohella ainoa eurooppalainen suurkaupunki, jossa ei pidetty virallisia uudenvuoden vaihtumiseen liittyneitä tilaisuuksia. Pelkoa ja vähintäinkin epävarmuutta heijastui kadunkulkijoiden kasvoilta, yhtä lailla kuin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä helpotuksen iloa siitä, ettei terroria jouduttukaan kokemaan. Uudenvuoden aattoon verrattuna myös ihmisiä oli keskustan kaduilla vuoden ensimmäisenä päivänä edellistä huomattavasti enemmän...

Panssaroitu sotilasajoneuvo tuli jylisten alas kapeaa katua Brysselin vanhassa kaupungissa turistien ikuistaessa maailmankuulua pissaavaa poikapatsasta. Samaisen massiivisen ajoneuvon vyöryttyä yhdelle kaupungin isommista kävelykaduksi joulunajaksi muutetuista pääkaduista, ihmiset olivat hämmentyneitä ja lapset peloissaan. Myös jalkautuneet sotilaat aiheuttuvat hämmennystä kulkiessaan kaduilla. Osin toki turvallisuuden tunnetta myös.

Virallisen uudenvuoden vieton puuttuminen näkyi Brysselissä myös ilotulituksissa. Vain muutamia yksittäisiä yksityisten ihmisten ilotulitteita näkyi taivaalla. Tässä yksinäinen raketti Brysselin yllä hieman vuoden vaihtumisen jälkeen. Raketista vasemmalla näkyy EU-viraston rakennuksia ja kuvan oikealla näkyvän tornitalon oikealla puolella jossain parin kilometrin matkan takana sijaitsi Pariisin terroritekoihinkin osallistuneiden ääriainesten majapaikka. Vuoden 2016 ensimmäisenä päivänä väki taas kokoontui sankoin joukoin Grand Placelle ja ihmiset kaduilla olivat selkeästi helpottuneita ja iloisia siitä, ettei mitään ikävää tapahtunutkaan!

BRYSSEL - MUUTAKIN KUIN MICHELIN-SAFKAA

LIHASTOHTORIN POSEERAAMATTOMAT MUSKELIT

Eipä ollut lihastohtori Juha Hulmilla aikaa saati halua poseeraukseen Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalaisen haastettelun yhteydessä tekemälleni kuvaukselle. Tämän tiedon välitti toimittaja minulle jo etukäteen. Monessa liemessä keitettynä kuvaajana en ollut tästä toki moksiskaan ja halusin myös kunnioittaa kohteeni toiveita. Toki pienellä suostuttelulla sain aikaan tämän kuvan mainioon Janne Arolan tomittaan juttuun. Pyysin vain Hulmia laittamaan kädet puuskaan ja siinä se oli - luonnollinen ”pullistelukuva”. Kokonaisuuden näyttävässä broadsheet-lehdessä täydensi hieno grafiikka ja taitto teksti kiertäessä kohdetta. Kuvan taulutaustaa oli hienosti jatkettu sivun pohjaksi.

Kuvasin kaimaani vielä liikuntatieteellisen ala-aulassa ja mies oli selvästi  mielissään saadessa itsestään kuvan death metal huppari yllään. Tuota kuvaa ei kuitenkaan mediassa käytetty. Meni ehkä hieman ohi aiheen... Alla ensin originaalikuva, josta rajaus lehteen, sekä vaihtoehtoinen otos. Lehteen päätynyt kuva osoittautui sittemmin myös kohteelle mieluisammaksi.

MATKASAARNAAJALLE LÖYTYI ”SAARNASTUOLI”

JOSKUS ON VAIN KÄÄNNYTTÄVÄ TAKAISIN

Edellisten kotiseudun kuvausten jälkeen kävin välillä stadissa ottamassa potrettistudioni tilat käyttööni Hietsun Paviljongissa ja tekemässä viikon mittaisen Hesan keikkaturneen kaupunkilehtiin. Niin ja siinä sivussa tuli oltua myös Mennään Naimisiin häämesuilla. Palattuani melkoisen reporankana jälleen seesteisille kotikonnuilleni Jyväskylään ylitin juuri Naissaaren siltaa, kun vasemmalla puolellani avautui kuvan näkymä. Oli palattava takaisin! Maisema oli kerrassaan yksi niitä - Once in the lifetime jutuista.

Kohteena olevasta suoraan kameraan paistavasta auringosta -30 pakkasasteen virtaavasta vedestä nousevan huurun läpi otin useamman otoksen. Tämä oli niistä toinen ja onnistunein. Luulenpa, että tästä otoksesta kuullaan vielä (päivitetty 7.2.2016)

KEVÄT TULI, LUMET SULI JA YLEN TUTTU SÄÄKUVAAJA ISKI JÄLLEEN MONEEN OTTEESEEN SIELLÄ TÄÄLLÄ KUVATEN...

Kevättä ja rentukoita mökkirannassamme.

Ol’ juhla ja juhannusilta...

Kerran kesässä Lopella.

Kesällä kerran uidessani lumpeiden keskellä... ja sääkvani pääutislähetyksen taustakuvana!

Ja vielä kerran heltehiseltä mökkirannaltamme. Kuvan oikeassa reunassa saaren edustalla lentää ylväänä yksinäinen joutsen.

HALUSIN KUVAAN HIUKAN HYPEÄ, ENNEN JYVÄSKYLÄN SEPPÄLÄN PRISMAN AVAAMISTA...

Ja tulihan sitä kehoitettuani uuden uljaan marketin johtoryhmää hyppäämään ilmaan uutukaisen kaupan kunniaksi. Ihmetellä täytyy kuinka monotonisen tylsiä kuvat uljaan marketin avaamisesta olivat mm. Keskisuomalaisessa. Hiukka vaivannäköä kuvauksiin - kiitos!

KESÄLLÄ PISTIN KUVAAJAPARISKUNNAN MUURAMESSA JÄRVEEN KUJERTELEMAAN

Hanna-Kaisa ja Marko Hämäläisen parijuttuun Mielikuva-sarjaani Kamera-lehteen. Sattumaa oli se, että kuvausajankohtaan nähden loppukesän  ilta-auringon suunta oli oikea ja pilvet vaelsivat matalalla luoden kuvaan mitä mainioimmat puitteet myös valaisun osalta. Vain hiukka täytesalamaa ja se oli siinä. Puhumattakaan pariskunnan aidosta kujertelusta. Dokumentarismia parhaimmillaan.

AIRA SAMULININ KANSSA LEIKITTELYÄ

Aira Samulinin kanssa on kuvaustuokioita ollut jo muutamia vuoden sisään. Näissä kolmessa olohuone otoksessa saatiin luontevuutta laittamalla telkkari auki. Sieltähän tuli sattumoisin juuri ikääntyvien ihmisten asioita kosketteleva ohjelma kuin tilauksesta ja voi kuinka Airalla oli hauskaa. Kuviin tuli sattumoisin myös aika osuvat repliikkitekstit tv-ruutuun joka kuvaan!

TÄSSÄ SE VOISI OLLA, VIRALLINEN SUOMI 100 KUVA!

SUN TURPEINEN SUUKKOS

Heinäkuussa olin Kuusamon Kansanparannuspäivillä ikuistamassa turvetelttasaunomisen maailman ensi-iltaa. Naistentautien erikoislääkärin ja saunottajan Leena Larvan tilaamana. Hän halusi tapauksesta kuvajournalistiseen tyyliin tehdyn kuvatoteutuksen. Ja sen myös sai. Kesäaamuvarhaisen auringon valo oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja sää muutenkin sattuman sanelemana juuri tuolloin parahultainen...

ELOKUUSSA I.K.INHAN MÖKILLÄ SITTEN SYKSYLLÄ KAIKKIEN AIKOJEN LUOMUSATTUMA

Yövyttyäni kuvauskeikan yhteydessä maisteri I.K. Inhan itselleen rakennuttamassa mökissä Puujärven rannalla Karjalohjan Heponiemessä syyskesällä heräsin aamuyöstä tuulen ulvoessa mökin puitteissa. Avattuani oven, olin lentää seljälleni. Niin uskomaton oli näkymä auringon ja myrskyn noustessa yht’ aikaa aamu viiden maissa. Värisävyt vedessä ja taivaalla olivat aivan uskomattomat.

Tätä kuvaa EI ole käsitelty värejä tahi valöörejä korostaen!

LEHTIKUVAAJAA KANTEEN?

Aattelin tässä syksyllä Hujauttaa Hujasta Kamera-lehden kanteen, vaan ei tullut. Olisi kyllä ollut aivan mahtava kansi tällä kertaa Mielikuvasarjani kunniaksi. Mutta ei.

SATTUMAN SANELEMAA KIRJAINLEIKKIÄ TÄLLÄ ERÄÄ PELKÄSSÄ GRAAFISESSA JULISTEESSANI... TOSIN TOTTA!

VOIMAKKAITA TUNTEITA HERÄTTÄNEESTÄ KANTOKOLLAASISTA MEDIAKOLLAASIKSI

Kuvasin 25.1. Mechelininkadun kaikki 65 kaadetun lehmuksen kannot ylhäältäpäin jo kauan sitten Töölöläinen -lehdeltä saamani kadun remppaoperoinnin taltiointitoimeksiannon mukaan. Puiden kaataminen herätti töölöläisissä varsin suuria tunteita. Halusin ikuistaa aivan kaikki kaadettujen puiden kannot ikäänkuin hiljaisena kannanottonani asiaan ja myös siksi, että ihmiset saisivat itse todeta moniko puista oli kaatonkunnossa ja moniko terve. Eikä niin, että kaupungin virkamies vain toteaa kaikkien puiden olleen kaatokunnossa... Kantokollaasini julkaistiin kokonaisena niin Töölöläinen-lehdessä kuin Hesarin verkkolehdessäkin. Osa kollaasia oli myös seuraavan päivän HS-printissä ja varsin näyttävästi myös Metro-lehdessä haastatteluni kera :-) Saman viikonvaihteen Töölöläinen-lehteen kollaasini istui varsin hyvin taiteilijaprofessori Ritva Kovalaisen uudesta kirjasta tekemäni jutun viereen ja Mechelininkadun rempasta tehdyn jutun yhteyteen...

KERTALAAKISTA LEHDEN KANSI, JUTUN KUVITUS JA VIELÄ JULISTE!

Joskus tekevälle sattuu ja natsaa oikein kunnolla! Sain kunnian kuvata Apulannan Toni Wirtasen uutukaiseen Freestyle-lehteen oikein perusteellisesti. Lehteen on mukava kuvata, kun sen tekijät osaavat arvostaa parasta mahdollista henkilökuvaa julkaisussaan. Toki kelpo kuvat ovat myös hyvää ja varsin tärkeää työtä nuorten parissa tekevän lehden myyntivaltti.

MAHDOLLISTETTU DEJAVUU...

Näillä kahdella kuvalla on ikäeroa peräti 83 vuotta. Ylempi kuva on Taiteilijakoti Lallukan vihkiäisistä Pietilän vuonna 1934 ikuistama otos (Museovirasto). Alempi taasen minun täsmälleen samasta paikasta Lallukan uudelleenvihkiäisistä 3.2.2017 tallentama otos. Henkilöt ovat ajansaatossa vaihtuneet. Presidenttipari Svinhuvudin korvaa nykyisen presidenttiparin estyttyä tulemsta valtioneuvos Riitta Uosukainen Topinsa kera. Koko joukko muita silmäätekeviä on kuvassa. Kuva on taltioituna Pietisen otoksen lailla Taiteilijakotisäätiön arkistoon. Saas nähdä keitä kuvassa pönöttää seuraavan ehkä kahdeksan vuosikymmenen jälkeen... On muuten hauska detalji tuo, kun Museoviraston luvalla Lallukan juhlasalin ilmastointiritilä on siirretty aiempaa ylemmäs, jotta hengenheimolaiseni Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotispäiviltä Antti Favenin vuonna 1915 maalaama teos istuisi paremmin seinään (ei ritilän päälle). Muutoinhan mesta on aika lailla saman näköinen.

LALLUKKASARJANI ETENEE...

LOPPUVUODESTA KOHTASIN JO 33. HAASTATELTAVANI

Taidemaalari Tuomas Mäntysen haastattelu on sikälikin erityinen, että maalaus, jonka tiimoilta jutun sekä kuvauksen tein on asiakkaan tilaustyö. He kielsivät kaiken julkistamisen ennakkoon, eikä paljastustilaisuuteenkaan kutsuttu ainuttakaan mediaa. Paitsi Töölöläinen-lehti, jonka tilaaja hyväksyi taiteilijan esiteltyä ainutlaatuisen juttusarjani yrityksen edustajalle. Jopa Hesari jäi nuolemaan näppejään ;-) Ja hienohan tuosta kokonaisuudesta tulikin. Kuvan laatukin kaupunkilehdessämme oli niin hyvä, että sitä äimisteltiin monien asiantuntijoiden kesken ja jopa minulta kyseltiin väriprofiileja sun muuta :-)

YKSI VUODEN HAASTATTELUKOHOKOHDISTANI...

oli eittämättä Leif Segerstamin haastattelu Tavataan Hietsussa -juttusarjaani kaupunkilehtiin. Olimme sopineet Leifin kanssa haastatteluajakohdan, joka istui hänen varsin kiireisen maailmanlaajuisen konserttikiertueen aikatauluun. Maestro sapui paikalle vaimonsa kanssa ja ennen studiotilaani asettumista hän halusi esittää sävellyksensä Erik Lindströmin muistolle tämän lahjoittamalla flyygelillä Paviljongin juhlasalissa. Minä tietysti monipuolisena journalistina taltioin tuon huikean spontaanin esityksen yksinoikeudella kännykkääni, joka kaikeksi onneksi on varsin laadukas! Tämän jälkeen alkoikin sitten liki kolmen tunnin mittainen monologi Leifin kertoessa lapsuusmuistojaan Töölössä ja Meilahdessa. Väliin jouduin tosin keskeyttämään ja palauttamaan kapellimestarin itse aiheen pariin. Jokatapauksessa harvinaista ja varsin intensiivistä herkkua kaikkineen, mutta kyllähän tuo alun musiikkiesitys oli taas sitä ”Sattuman puuttumista peliin” parhaimmillaan!

Sattuipas rakas pikku Leicani olemaan matkassa käydessäni ystäväni Meeri Koutaniemen kirjanjulkkareissa loppuvuodesta. Moni on kysellyt tämän kuvan nähtyään, että ”Kuis sä sen teit, mitä valaistusta, taustaa, optiikkaa, jne... Hämmästys on ollut suuri kerrottuani, ettei niin mitää erikoista. Pelkkä loisteputkin valaistu julkkaritila, taustalla tavallinen verho. Kamerana vaan niin hämmästyttävän hieno Leican X1, joka on vähemmän kuin järkkäri, mutta enemmän kuin pokkari ja ennenmuuta siinä on Elmaritin 35mm 2.8 huippuoptiikka, jonka terävyys, kontrasti ja väritoisto hakee vertaistaan! Ai niin, lienee siinä kuvaajallakin oma osuutensa. Kyseinen Leica nimittäin vaatii aika paljon taitoa käyttäjältään ja se on melkoisen hidas, mutta toisaalta - mihin tässä elämässä kuvatessaankaan on niin jumalaton kiire?! Tulipa muuten pitkästä aikaa sivistettyä itseään tämän kirjan parissa, kun en muuten juuri lukemaan ehdi pysähtyä. Ja tulihan siitä lehteen kelpo arvostelukin :-)

TALVISODAN MUISTOMERKIN PALJASTUSHETKI JA PALJASTAJA SAMASSA KUVASSA

Taas kerran menin ”soittelematta sotaan”, kun en tullut rekrytoineeksi itseäni Talvisodan kunniaksi pystytetyn muistomerkin paljastustilaisuuten Kasarmintorille. Vaan eipä mitään, väenpaljoudesta huolimatta löysin ”pienenä miehenä” itselleni sopivan kolosen, johon kameroineni mahduin aidan ulkopuolelle tavallisen rahvaan joukkoon ja sain kuin sainkin historiaa pöläyttävän otoksen. Ahtisaaren komennolla vestos saa valaistuksensa ja samalla hetkellä läheisen asuintalon akkunat ovat pullollaan väkeä ihastelemassa tapausta. Kuvajournalismin rootseilla ollaan, sanoisin! Vielä saatuani nuoren aseveljen tuoreempaa näkökulmaa tekemääni juttuun valmiiksi jo moneen kertaan keitetyn pönötyksen sijaan, olin  varsin tyytyväinen siihen, miten sattuma taas kerran puuttui peliin hienolla tavalla :-)

Oli isenäisyyspäivä ja koitti maamme 100-vuotisen historian juhlailotulitus. Olin kahden vaiheilla, lähdenkö kansan joukkoon tungokseen katselemaan ilotulitusta ”aitiopaikalle”, vai jäänkö kotiin. Arvellen ilotulituksen näkyvän jossain määrin myös Pohjoisrannan kotimme ikkunoista. En olisi voinut olla enempää oikeassa, vai mitä kuvasta voi muutakaan päätellä. Kaikeksi lisäksi, kun tätä ilotulituksen viimeistä pamausta Sibeliuksen Finlandian loppuhetkillä seurasi samanaikaisesti miltei naapurikorttelissa myös presidenttiparimme, voiko mikään enää olla juhlallisempaa saati sattuman sanelemaa ;-)